Tutkittua tietoa työkyvyn tuesta

Työkyky

Mitä tehty: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida toteutetun ohjelman vaikuttavuutta työntekijöiden sosiaaliseen tukeen, työhön sitoutumiseen, työn fyysiseen kuormitukseen ja työstä palautumisen tarpeeseen. Ohjelmaan kuului kaksi yksilöllistä harjoittelutuokiota fysioterapeutin kanssa fyysisen työn kuormituksen vähentämiseksi, työväline työn ja palautumisen tasapainon parantamiseksi sekä kaksi voimaannuttavaa tilaisuutta työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi työmaalla.

Osallistujat: Rakennustyöntekijät

Tulokset:   Hankkeella oli hyödyllisiä vaikutuksia tuki- ja liikuntaelinoireiden ja pitkien sairauspoissaolojen vähenemiseen, mutta ei vaikutusta työkykyyn eikä fyysiseen tai henkiseen terveyteen.

Lähdeviite:   Oude Hengel KM, Blatter BM, Joling CI, van der Beek AJ, Bongers PM. 2012. Effectiveness of an intervention at construction worksites on work engagement, social support, physical workload, and need for recovery: results from a cluster randomized controlled trial. BMC Public Health 12: 1008.

Työkyky

Mitä tehty: Työterveyslääkäri valitsi hankkeeseen mukaan henkilöt, joilla oli korkea työkyvyttömyysriski (kriteereinä heikentynyt työkyky, ikä, yli 3 kk:n sairauspoissaolot kuluvan vuoden aikana ja tuki- ja liikuntaelinoireet). Puolen vuoden ohjelma sisälsi yksilöllistä ohjausta, neuvontaa ja valmennusta työpaikalla sekä tukea. Osallistujat saivat henkilökohtaisen arvioinnin (arviointikeskustelu, työmarkkinakelpoisuuden arviointi), yksilöllisen koulutusohjelman, joka kohdistui työkyvyn optimointiin, ohjelman toteutuksen ja seurantaohjelman. Työntekijälle suunniteltu ohjelma saattoi sisältää kursseja, yksilöllistä neuvontaa ja valmennusta työpaikalla ja työhön uudelleen sijoittamista. Ohjaus ja valmennus tehtiin työaikana ja sen toteutti riippumaton työmarkkinaorganisaatio. Työkykyä arvioitiin työkykyindeksillä ja työkyvyttömyyseläketiedot kerättiin lähtötilanteessa työterveyshuollon määräaikaistarkastuksista sekä 9, 18 ja 26 kk:n kuluttua ohjelman jälkeen kyselyllä.

Osallistujat: Työkyvyttömyysriskissä olevat kirvesmiehet ja muurarit

Tulokset: Ohjelmassa mukana olleiden työkyky hieman parani, kun vertailuryhmällä se pysyi samana seurannan aikana. Työkyvyn paranemista tapahtui työn henkisten vaatimusten ja omien voimavarojen suhteessa. Työkyvyttömyyseläkkeiden määrissä ei ollut eroa ohjelmaan osallistuneiden ja osallistumattomien välillä.

Lähdeviite: de Boer AGEM, Burdorf A, van Duivenbooden C, Frings-Dresen MHV. 2007. The effect of individual counselling and education on work ability and disability pension: a prospective intervention study in the construction industry. Occup Environ Med 64: 792-797.

Työkyky

Mitä tehty:  Työntekijät jaettiin sairauspoissaoloriskiensä mukaan kolmeen eri ryhmään. Korkean riskin työntekijät vastasivat terveyskyselyyn, josta saivat henkilökohtaisen palautteen sekä kutsun työterveyshuoltoon konsultaatioon toimintasuunnitelman laatimista varten (90 min) sekä tarvittaessa heidät ohjattiin jatkohoitoon. Keskisuuruisen sairauspoissaoloriskin työntekijät vastasivat myös kyselyyn, saivat siitä palautteen sekä mahdollisuuden soittaa neuvontapuhelimeen. Vastaavat vertailuryhmä saivat normaalin työterveyshuollon. Sairauspoissaoloja seurattiin 12 kk:n ajan.

Osallistujat: Rakennus-, palvelu- ja kunnossapitoalan työntekijöille, joilla oli paljon sairauspoissaoloja

Tulokset: Eniten hankkeesta hyötyivät työntekijät, jotka olivat varmoja, etteivät he pysty jatkamaan nykyisessä työssään terveyteen liittyvistä syistä tai ne, joilla oli useita sairauksia tai joilla oli vaikeita fyysisiä vammoja. Sairauspoissaolot vähenivät eniten niillä työntekijöillä, joilla oli korkea työkyvyttömyysriski. Hankkeessa mukana olleiden korkean riskin työntekijöiden sairauspoissaolot olivat keskimäärin 19 päivää, kun vastaavan vertailuryhmän työntekijöillä oli 30 sairauspoissaolopäivää. Keskisuuren riskin omaavien työntekijöiden joukossa ei havaittu vastaavaa eroa, molemmilla ryhmillä oli 7 sairauspoissaolopäivää vuoden seurannassa.

Lähdeviite:   Taimela S, Malmivaara A, Justén S, Läärä E, Sintonen H, Tiekso J, Aro T. 2008. The effectiveness of two occupational health intervention programmes in reducing sickness absence among employees at risk. Two randomized controlled trials. Occup Environ Med 65; 236-241.

Henkinen jaksaminen (Burn out)

Mitä tehty:   Henkisen jaksamisen parantamisessa käytettiin toimintatapana töiden uudelleenjärjestämistä. Lisäksi johtoa ohjeistettiin, että he eivät rohkaise työntekijöitä tekemään ylitöitä. Hankkeessa järjestettiin kolme yrityksen sisäistä koulutusta, joista yksi liittyi selviytymiskeinoihin, toinen ajanhallintaan ja kolmas vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoihin. Työntekijöitä vaihdettiin joustavasti projektista toiseen selviytymään eri projektien vaatimista huippujaksoista sekä helpottamaan tietyn projektin mukanaan tuomaa rooliylikuormaa. Rooliristiriitojen ja roolien monimerkityksellisyyden vähentämiseksi laadittiin työn kuvaukset ja määriteltiin ne selkeästi. Kuvaukset kattoivat koko osaston tai organisaation. Tärkeäksi nousi myös vallan ja vastuun määritteleminen. Osallistujat täyttivät kyselyn alussa ja vuosi töiden uudelleenjärjestelyjen jälkeen.

Osallistujat: Rakennusalan toimihenkilöt (projektipäälliköt, insinöörit, arkkitehdit)

Tulokset:     Osallistujien emotionaalinen uupumus väheni merkitsevästi samoin kuin kyynisyys vuoden kuluttua töiden uudelleenjärjestelyistä. Sen sijaan ammatillisessa tehokkuudessa ei tapahtunut muutosta.

Lähdeviite: Yip B, Rowlinson S. 2009. Job Redesign as an Intervention Strategy of Burnout: Organizational Perspective. Journal of Construction Engineering and Management 135 (8): 737-745.