Tutkittua tietoa ergonomiasta

Kuinka päästä liikkeelle rakennusalan työn fyysisten vaatimusten vähentämisessä?

Kuusi askelta, joiden tavoitteena on kuvata työn fyysisten vaatimusten vähentämiseen tähtäävän hankkeen/toimenpiteiden toteuttamisen vaiheet käsin tehtävässä työssä rakennusalalla (muuraus ja sitä avustavat työt).

  1.     Hankkeen/ toimenpiteiden valitseminen,
  2.     Sosiaalisen ja organisaatioympäristön analysointi,
  3.     Tavoitteiden asettaminen (kohteiden määrittäminen),
  4.     Hankkeen strategioiden valitseminen,
  5.     Toimeenpanosuunnitelman kehittäminen hankkeen toimenpiteitä varten ja
  6.     Hankkeen toimenpiteiden toteuttaminen ja etenemisen arviointi

Lähdeviite: van der Molen, Sluiter J, Hulshof CTJ, Vink P, van Duivenbooden C, Frings-Dresen MHW. 2005. Conceptual framework for the implementation of interventions in construction industry. Scand J Work Environ Health 31 (Suppl 1): 96-103.

Esimerkki apuvälineisiin liittyen

Hankkeessa oli mukana työnantaja, työn suunnittelija, esimiehet, muurarit ja apupojat eri yrityksistä. Hanke toteutettiin konsultin ohjauksessa.

 Ensimmäinen askel: hankkeen jatkuvuuden takaamiseksi järjestettiin kolme ohjausryhmän kokousta puolen vuoden aikana, missä oli samat osallistujat koko ajan. Näissä kokouksissa oli mahdollisuus tunnistaa ja ratkaista ongelmia sekä osallistujat saivat jakaa apuvälineiden käyttökokemuksia. Ohjausryhmä tuki, suunnitteli, seurasi ja arvioi muutosprosessia. Ensimmäisen askeleeseen kuului osallistavan ergonomiastrategian tavoitteen selvittäminen sekä saada selville, ohjausryhmän jäsenten aikomukset hankkia ergonomisia välineitä.

Toinen askel: tiedotusstrategian (kirjoitettu, suullinen ja visuaalinen) laatiminen eli tietoa jaettiin muuraustyön fyysistä vaatimuksista ja mahdollisista apuvälineistä kuormituksen vähentämiseksi.

 Kolmas askel: kiinnitettiin erityishuomiota räätälöityyn tietoon apuvälineistä ja toteutuksen esteisiin.

Neljäs askel: sisälsi laajan ja vaihtelevan skaalan erilaisia toimenpiteitä, joilla avustetaan ergonomisten välineiden käyttöä. Esteitä poistamalla, ohjeistamalla ja harjoittelemalla mahdollistettiin välineiden käyttöä. Välineiden kokeilussa ei ollut taloudellista riskiä ja ajateltiin, että kustannushyöty -analyysin tekeminen tuo lisäkannustinta.

 Viides askel: työntekijöillä oli mahdollisuus perehtyä laitteiden käyttöön ennen toteuttamisen suunnittelua.

 Kuudes toteuttamisen askel: sisälsi palautetta kokeilusta ja ilmoituksen joko välineen ostamisesta tai vuokraamisesta, samoin kuin toteutuksen hyväksymisestä (mm. työnsuunnittelija, tuottajat tai sopimuskumppanit). Tieto suunnattiin keskijohdolle (esimiehet) ja palaute välineiden käytöstä suunnattiin kaikille työntekijöille, mikä vahvistaa vuorovaikutusta, sitoutumista ja tukee uutta menettelytapaa (ergonomisten välineiden käyttöä) muurausyrityksissä. Yritykset saivat ulkopuolista asiantuntija-apua maksimissaan 6,5 pvä ilman kustannuksia. Yritykset velvoitettiin perustamaan työryhmiä, jotka tiedottivat ja kouluttivat työntekijöitä ja testasivat ergonomisten välineiden käyttöä työkorkeuden säätämisessä ja materiaalien kuljetuksissa.  Jokaisella yrityksellä oli vapaus määritellä kuuden askeleen käytännön toteutus, ajallinen ja ergonomisten välineiden rahallinen panostus.

 

Ergonomia – tutkittua tietoa

Työmenetelmä

Mitä tehty: Verrattiin seisten ja polvillaan tehtävän lattian asentamisen (liimaus, tasoittaminen) vaikutuksia polvien kuormitukseen ja polvivaivoihin. Ohjaajat (10 alan ammattilaista) kävivät kahden viikon koulutuksen, johon kuului uuden menetelmän tekniikan harjoittelu, opetustaitoja, vuorovaikutusta, opetuksellista harjoittelua ja ergonomiaa. Nämä kouluttivat sitten alueidensa ammattilaisia.

Ammattilaiset saivat laitteet ja työvälineet ilmaiseksi käyttöönsä.

Toinen ryhmä ei saanut koulutusta, mutta he saivat käyttää uutta menetelmää, jos halusivat. Tuloksia arvioitiin kyselyillä ja haastatteluilla 3 kk:n ja kahden vuoden kuluttua koulutuksesta. Lisäksi työnantajien ja lattia-asentajien edustajat arvioivat menetelmien ajankäyttöä ja laatua kolmella eri työpaikalla toisten arvioista tietämättöminä.

Osallistujat: Lattia-asentajat

Tulokset:   Seisten tai polvillaan tehtävän lattianasennuksen välillä ei esiintynyt eroja ajankäytössä eikä työn laadun suhteen. Seuranta-ajan jälkeen 38 % uuden menetelmän harjoittelijoista käytti uutta menetelmää joko viikoittain tai päivittäin verrattuna ei-koulutusta saaneeseen ryhmään, joista noin joka kuudes (16 %) käytti uutta menetelmää.

Uutta menetelmää käyttämättömien riski vakaviin polviongelmiin oli yli kaksinkertainen uuden menetelmän käyttäjiin verrattuna. Polviongelmien väheneminen voisi olla suurempi, mikäli lattia-asentajat alkaisivat käyttää uutta menetelmään ennen kuin polviongelmia esiintyy.

Kolmasosan kouluttaminen ei riitä uuden työmenetelmän levittämiseen. Haasteena onkin, miten uudet, opitut työmenetelmät saataisiin pysymään käytössä ja esiteltyä menetelmiä myös niille, jotka eivät niitä käytä.

 Lähdeviite: Jensen LK & Friche C. 2010. Implementation of New Working Methods in the Floor-Laying Trade: Long-Term Effects on Knee Load and Knee Complaints. American Journal of Industrial Medicine 53: 615-627.

Työtaso

Mitä tehty: Tutkittiin seinä- ja välikattotöissä käytettävän korkeussäädettävän työskentelytason ja siirtämisen apuvälineiden käyttöä sekä niiden yhteyttä olkapää- ja alaselkäoireiden esiintymiseen kyselyillä 4 ½ vuoden aikana.

Osallistujat: Kirvesmiehet ja päällystäjät /laatoittajat

Tulokset:   Kirvesmiehet, jotka käyttivät säännöllisesti korkeussäädettävää työtasoa, oli vähemmän olkapäävaivoja tutkimuksen alussa ja vähemmän alaselkävaivoja 4½ vuoden seurannan jälkeen. Päällystäjien apuvälineiden käytön ja alaselkä- tai olkapääoireiden yhteyden osalta ei havaittu samanlaista yhteyttä.

Mikäli työntekijä käytti raskaiden taakkojen käsittelemisessä säännöllisesti apuvälineitä, niin hänellä esiintyi vähemmän olkapääoireita tutkimuksen alussa ja vähemmän olkapää- ja alaselkäoireita seurannan päättyessä.

Ergonomisten välineiden käytön lisäämiseksi ei pelkkä tiedotuskampanja riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimia käytön edistämiseksi ja seurantaan.

 Lähdeviite: van der Molen ym., 2009) van der Molen HF, Sluiter JK, Frings-Dresen MHW. 2009. The use of ergonomic measures and musculoskeletal complaints among carpenters and pavers in a 4.5- year follow-up study. Ergonomics 52 (8): 954-963.

 

Työtaso

Mitä tehty: Tutkittiin tuoleilla/kannattimilla korotetun tiilitason vaikutuksia fyysiseen työn kuormitukseen, ilmoitettuihin tuki- ja liikuntaelinoireisiin, sairauspoissaoloihin ja työtyytyväisyyteen 10 kk:n seurannan aikana

 Osallistujat: Muurarit

Tulokset:   Korotettu tiilitaso vähensi alaselän fyysistä kuormitusta sekä jonkin verran hartioiden ja yläraajojen kuormitusta. Korotetulla työtasolla ei ollut vaikutusta nostojen määrään, mutta se vähensi syvään kumartumista.Ilmoitetut tuki- ja liikuntaelinoireet eivät vähentyneet.

Korotettua tiilitaso kokeilleilla oli vähemmän sairauspoissaoloja kuin niillä, jotka eivät käyttäneet korotettua työtasoa. Muurarit olivat tyytyväisiä välineiden käyttöön korotetulla tasolla.

Lähdeviite: Luijisterburg PAM, Bongers PM, de Vroome EMM. 2005. A new bricklayers’ method for use in construction industry. Scandinavian Journal of Work, Environment and Health. 31 (5): 394-400

Työtaso

Mitä tehty: Verrattiin työskentelykorkeuden (tiilet ja laasti lattiatasossa vs. säädettävällä, korotetulla tasolla) ja mekaanisen materiaalien kuljettamisen vaikutuksia työasentoihin ja alaselän sekä hartiaseudun koettuun epämukavuuteen.

Osallistujat: Muurarit ja heidän apumiehensä

Tulokset:   Säädettävä työtaso vähensi merkitsevästi muurareiden syvään kumartumisten (yli 60 astetta) määrää lähes 80 %:lla ja kumartumisten kestoa yli puolella (52 %) verrattuna siihen, että tiilet olivat lattialla.

Mekaaninen materiaalien kuljetus vähensi vartalon koukistamisen määriä ja kestoa yli 90 %:lla verrattuna käsin tehtävään kuljettamiseen.

Yli 4 kg:n tavaroiden käsittelyn määrä väheni huomattavasti (86 %).

Alaselän paikallinen epämukavuus oli vähäisempi ergonomisissa olosuhteissa, kun taas olkapäiden /hartioiden osalta ei havaittu muurarien apumiehillä samanlaista eroa kuin ei-ergonomisissa olosuhteissa työskentelevillä.

 Lähdeviite:   van der Molen HF, Grouwstra R, Kuijer PPFM, Sluiter JK, Frings-Dresen MHW. 2004. Efficacy of adjusting working height and mechanizing of transport on physical work demands and local discomfort in construction industry. Ergonomics 47 (7): 772-783.